Heinäkuun alkupäivinä mieheltä (keittiöstä) kopsahti linkki Facebookin chattiin (makuuhuoneeseen). Talo Piemontessa. Pikkukylässä. Täysin kunnostettu. Ihana. Karsiutui tosin suosikeista, kun huomattiin puutarhan puuttuvan.
Piemontea alueena oli tullut mietittyä jo aikaisemmin, vaikka omalta kohdalta maakunta on jäänyt läpiajon varaan. Mies reissaili viinitiloilla viime syksynä, ja siinä yhteydessä vilkaistiin talojen hintatasoakin netistä.
Pikainen tsekkaus yhteyksistä: 1,5-2 tuntia Milanon kentältä, lentokin puolisen tuntia lyhyempi kuin Roomaan. Tunti Rivieralle, tunti Alpeille. Ihan melkein kuin Marche. Paitsi ei oliivipuita. Hoito-opas siis turhaan ostettu. Toisaalta tilalle voisi saada tarhallisen verran pähkinäpensaita. Oliiviöljyn voi ostaa kaupasta, jos Nutellan saa omasta pihasta.
Erinäisiä valoisia kesäöitä kului taas talosivuja katsellessa. Ainakin tuli huomattua, ettei yhtään tiedetä mitä haetaan tai edes mistä. Eikä budjettikaan riitä ihan kaikkeen, mitä toivelistalla keikkui. Sen verran monta alustavasti kiinnostavaa kohdetta tosin löytyi, että varattiin loppukesälle lennot Italiaan. Pakkohan se oli kyseinen alue tsekata ja kartoittaa, kun nyt kerran oli aloitettu.
Päätettiin käyttää neljästä päivästä kaksi taloesittelyihin – mahdollisimman monta samalta välittäjältä, mutta ainoastaan parhaat, oikeasti potentiaaliset talot katsottavaksi. Lopulta oli reissun toiselle ja kolmannelle päivälle kummallekin 3-4 taloa nähtävänä, esittelyt sovittu ja vatsa täynnä perhosia.
Piemontea alueena oli tullut mietittyä jo aikaisemmin, vaikka omalta kohdalta maakunta on jäänyt läpiajon varaan. Mies reissaili viinitiloilla viime syksynä, ja siinä yhteydessä vilkaistiin talojen hintatasoakin netistä.
Pikainen tsekkaus yhteyksistä: 1,5-2 tuntia Milanon kentältä, lentokin puolisen tuntia lyhyempi kuin Roomaan. Tunti Rivieralle, tunti Alpeille. Ihan melkein kuin Marche. Paitsi ei oliivipuita. Hoito-opas siis turhaan ostettu. Toisaalta tilalle voisi saada tarhallisen verran pähkinäpensaita. Oliiviöljyn voi ostaa kaupasta, jos Nutellan saa omasta pihasta.
Erinäisiä valoisia kesäöitä kului taas talosivuja katsellessa. Ainakin tuli huomattua, ettei yhtään tiedetä mitä haetaan tai edes mistä. Eikä budjettikaan riitä ihan kaikkeen, mitä toivelistalla keikkui. Sen verran monta alustavasti kiinnostavaa kohdetta tosin löytyi, että varattiin loppukesälle lennot Italiaan. Pakkohan se oli kyseinen alue tsekata ja kartoittaa, kun nyt kerran oli aloitettu.
Päätettiin käyttää neljästä päivästä kaksi taloesittelyihin – mahdollisimman monta samalta välittäjältä, mutta ainoastaan parhaat, oikeasti potentiaaliset talot katsottavaksi. Lopulta oli reissun toiselle ja kolmannelle päivälle kummallekin 3-4 taloa nähtävänä, esittelyt sovittu ja vatsa täynnä perhosia.
RSS Feed
